Verkkoarkiston aineisto on saatavilla vain vapaakappaletyöasemilla. Katso infosta lisää tietoa verkkoarkiston käytöstä.

SuomeksiPå svenskaIn English

Materiaali saatavilla vain vapaakappaletyöasemilla

Sotaveteraanit kertovat | osa 3 | Pystykorva-koira pelasti

Suomen Leijona

Kovaan korpisotaan 1944 joutunut Eino Kinnunen ei ihmettele yhtään, miksi miehet menettivät hermonsa kovissa taisteluissa. Jatkosodan viimeiset suuret taistelut käytiin heinä-elokuussa 1944 Ilomantsissa Pohjois-Karjalassa. Venäläispartio oli yllättää Eino Kinnusen, mutta pystykorva-koira pelasti viime hetkellä. ILOMANTSISSA taisteluita käytiin synkässä korvessa todella laajalla alueella. Etulinjojen väliin jäi isoja aukkoja, joissa partiot kulkivat puolin ja toisin. Oulussa nykyisin asuva Eino Kinnunen, 94, oli tuolloin 21-vuotias sotilas, jonka osasto oli etuvartiossa tarkkailemassa vihollisen liikkeitä. Suomalaiset lepäilivät päivällä talossa öisten partioretkien jälkeen, ja vartiomies piti vahtia. Vartiomiehen huomio kuitenkin herpaantui. Taloa kohti hiippaili iso venäläisosasto, joka oli valmiina tuhoamaan rakennukset. Onneksi viereiseen taloon oli evakkoon lähteneiltä asukkailta jäänyt koira, ”pikinokka pystykorva”, kuten Eino Kinnunen sitä kuvailee ISTV:n 100 tarinaa sodasta -sarjassa. Se alkoi haukkua räkyttää, ja ääni havahdutti myös vartiosotilaan. – Ryssä on pojat ikkunan takana, Kinnunen kertoo huudosta tupaan. – Siinä kun herättiin lattialta, niin huomattiin, että venäläiset olivat tulossa viljapellon ojassa jo parinkymmenen metrin päässä. Konepistoolit ja kasapanokset olivat valmiina. Meillä olisi ollut pian lähtö pilvien päälle edessä. Suomalaiset nappasivat aseet mukaan ja ryntäsivät talon toiselta puolelta ovesta ulos. Lähtiessään he räjäyttivät pihapiirissä olleen palotornin, joka oli jo panostettu valmiiksi. Joukko pääsi pälkähästä, mutta taistelut jatkuivat pian myöhemmin. EINO Kinnunen näki sotaa paljon. Monet kestivät Kinnusen tavoin monet vaikeat tilanteet. Kaikki eivät siihen kuitenkaan pystyneet. Veteraani ei ihmettele sitä yhtään. – Joka päivä siinä joutuu taistelemaan itsensä kanssa, että säilyttää järkensä ja ajattelukykynsä. En yhtään ihmettele sitä, että rintamalta tuli niin paljon poistumia ja luvatta lähtijöitä. – En ihmettele yhtään, että ihmiseltä hermot pettävät sillä tavalla. Sotaa ei kannata kovin syvällisesti ajatella sillä siellä pärjää. Minun mielestäni. Ilta-Sanomat | 100 tarinaa sodasta

#jatkosota #veteraanit #suomi #sodassa #finland #sota #ryssä #karjala

Keräyksessä Sotaveteraanien haastatteluja 2020

Alkuperäislähde: https://www.youtube.com/watch?v=8PQUEfu5h0A


Sivun kuvailutiedot ovat peräisin alkuperäislähteestä (YouTube).