RMEO & ULIA – Shakespeare. Villapaita. Barbie. Sotilas.

― Todellisuuden tutkimuskeskus

RMEO & ULIA oli nykyteatteriesitys, jonka lähtökohtana oli nostaa näkyviin ilmiöitä ja ihmisryhmiä, jotka ovat huomaamattomia tai joista olemme vieraantuneet. Esityksen keskiössä olivat klassikkonäytelmä (Romeo ja Julia), paikkaerityisyys (site-specific/Suvilahti) sekä ennakkoluulojen tematiikka. Esityksen ohjaajina oli kolme eri ihmisryhmän edustajaa: lapsi, mielenterveyskuntoutuja ja pakolainen. Jokaiselle ohjaajalle annettiin kohtaus Romeo ja Julia -näytelmästä. Esitys tapahtui kahdessa kontissa Suvilahden aukiolla. Esityksen ensi-ilta oli 8.10.2014. RMEO & ULIA Shakespeare.Villapaita.Barbie.Sotilas. Kontti.Hulluus.Lapsi.Tšetšenia. Eli esitys, jossa pidetään kolmea villapaitaa päällekkäin, tanssitaan tšetšeenitansseja, kun samaan aikaan toisaalla Barbie ja Ken pussaavat 11 kertaa kolmessa ja puolessa minuutissa. Kontissa, Suvilahden takapihalla. Lokakuussa ensi-iltansa saavassa nykyteatteriesityksessä ohjaajan paikalle astuvat ihmiset, jotka eivät itsestään selvästi saa puheenvuoroa Suomessa vuonna 2014. Ranja Omaheimo, Stella Sandström ja Ruslan Kantaev edustavat ulkopuolisia, näkymättömiä, toisia. Kohtauksillaan he tuovat yleisön eteen oman näkemyksensä ympäröivästä maailmasta ja valtakulttuurista. Esityksessä William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmää käytetään välineenä näkemiselle. “Kun kävelee kerjäläisen ohitse, leikkii ettei näe sitä, ettei ole olemassa itse. Niin ku väistää sitä katseella...” ”...Mä maalasin seiniä kotona, ja valot oli päällä tosi myöhään. Yhtäkkiä tulee tunne, että mua katsotaan. Käännyn ja katson, siellä koiranulkoiluttaja vilkuttaa. En tiedä kuinka kauan se oli seisonut siellä ja katsellut. Niin kuin oman tilan, kodin, rajat olis hävinneet ja olis julkista omaisuutta…” ”...Mun tytär lähti kouluun ja mä katsoin sen tietämättä aina ikkunasta kun se lähti, seurasin katseella niin kauan, kunnes se hävisi näkyvistä...” ”...Metrossa, tosi huvittavaa, se nainen käänsi päänsä katsoakseen pois, mutta näki ikkunasta oman peilikuvansa, ja sit sen piti leikkiä et se ei nää sitä...” ”...Näkeekö kuolleet meidät?” Esityksen kautta huomio kiinnittyy ilmiöihin ja ihmisryhmiin, jotka ovat huomaamattomia tai joista olemme vieraantuneet. Sellaisia, joita emme enää näe, esimerkiksi lapset, mielenterveyskuntoutujat ja maahanmuuttajat. ”Miten sinä näet minut, mitä sinä et näe?” Ensi-ilta: 8.10.2014 klo 20.00 Muut esitykset: 9.10. klo 20.00, 10.10. klo 20.00, 11.10. klo 19.00 ja 22.00, 12.10. klo 19.00 ja 22.00, 14.10. klo 20.00. Paikka: Kontti Suvilahden aukiolla, Kaasutehtaankatu 1, Helsinki. Esitys oli osa Mad Housen 1. kauden ohjelmistoa. OHJAAJAT RANJA OMAHEIMO 9-vuotias lapsi STELLA SANDSTRÖM mielenterveyskuntoutuja RUSLAN KANTAEV paperittoman asemassa ollut tšetšenialainen Työryhmä: Talvikki Eerola, Iida-Maaria Lindstedt, Risto Santavuori, Timo Torvinen ja Tuire Tuomisto (tutkimusvastaava) Esitysdramaturgia: Tuire Tuomisto Äänisuunnittelu: Antero Kemppi Videokuvaus ja editointi: Samuli Pekkarinen RMEO & ULIA -esitys on osa Todellisuuden tutkimuskeskuksen kaksivuotista Toisaalla, samaan aikaan -tutkimussuunnitelmaa. Tutkimussuunnitelma koostuu esityksen lisäksi kolmesta muusta projektista: Toiseuttaminen, Taidevankila – toisenlaiset olosuhteet ja Toisin oleminen – Queer. Tutkimussuunnitelman aikana tuodaan esille vaihtoehtoisia todellisuuksia sekä kysytään, mitä tapahtuu toisaalla, samaan aikaan?

#William_Shakespeare #Theatre #Performance #Romeo_And_Juliet #Todellisuuden_tutkimuskeskus #Reality_Research_Center

In harvest Mediataiteen verkkosivuja 2016 = Mediataide

Original source: https://www.youtube.com/watch?v=fmUvI351q3Q

The metadata on this page is from the original source (YouTube).