Verkkoarkiston aineisto on saatavilla vain vapaakappaletyöasemilla. Katso infosta lisää tietoa verkkoarkiston käytöstä.

SuomeksiPå svenskaIn English

Materiaali saatavilla vain vapaakappaletyöasemilla

Maailman sadasta arvokkaimmasta ”yksisarvisesta” eli yli miljardin dollarin arvoisesta startup-yrityksestä vain neljätoista tulee Euroopasta, ja näistäkin kuusi EU:n ulkopuolelta Britanniasta. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että Eurooppa jää jälkeen pääasiassa teknologiayhtiöiden USA:ta vahvemman sääntelyn vuoksi, koska EU:ssa on säädetty lakeja, jotka suitsivat digijättien valtaa meidän kaikkien etua vastaan toisin kuin USA:ssa, jossa säädetään hyvin vähän. Anu Bradford haastoi tämän ajattelun mustavalkoisena sunnuntain Helsingin Sanomissa ja pohti syitä Euroopan innovaatiovajeesta lähtien. En jaa Bradfordin näkemystä innovaatiovajeesta, mutta aivan ehdottomasti asia on moniulotteinen. Euroopassa ei ole pulaa innovaatioista, mutta tehtävää riittää innovaatioiden kaupallistamisessa, pääomamarkkinan vahvistamisessa ja esimerkiksi kansainvälisten huippuosaajien houkuttelussa. Työkaluja on, mutta strategia puuttuu, eikä esimerkiksi Suomessa panosteta läheskään riittävästi työperäiseen maahanmuuttoon. Digiyritysten sääntelyä tarvitaan. Sääntelyn tulee olla fiksua ja ennakoitavaa, mutta nukun yöni paremmin, jos teknologiayhtiöiden toiminnan reunaehdot määritellään demokraattisesti Brysselissä eikä Piilaakson kulmahuoneissa. Globaalissa taloudessa fiksu sääntelykin leviää, mistä Bradford itse on kirjoittanut ansiokkaasti Brussels effect -otsikon alla.

tuulihelsinki

Maailman sadasta arvokkaimmasta ”yksisarvisesta” eli yli miljardin dollarin arvoisesta startup-yrityksestä vain neljätoista tulee Euroopasta, ja näistäkin kuusi EU:n ulkopuolelta Britanniasta. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että Eurooppa jää jälkeen pääasiassa teknologiayhtiöiden USA:ta vahvemman sääntelyn vuoksi, koska EU:ssa on säädetty lakeja, jotka suitsivat digijättien valtaa meidän kaikkien etua vastaan toisin kuin USA:ssa, jossa säädetään hyvin vähän. Anu Bradford haastoi tämän ajattelun mustavalkoisena sunnuntain Helsingin Sanomissa ja pohti syitä Euroopan innovaatiovajeesta lähtien. En jaa Bradfordin näkemystä innovaatiovajeesta, mutta aivan ehdottomasti asia on moniulotteinen. Euroopassa ei ole pulaa innovaatioista, mutta tehtävää riittää innovaatioiden kaupallistamisessa, pääomamarkkinan vahvistamisessa ja esimerkiksi kansainvälisten huippuosaajien houkuttelussa. Työkaluja on, mutta strategia puuttuu, eikä esimerkiksi Suomessa panosteta läheskään riittävästi työperäiseen maahanmuuttoon. Digiyritysten sääntelyä tarvitaan. Sääntelyn tulee olla fiksua ja ennakoitavaa, mutta nukun yöni paremmin, jos teknologiayhtiöiden toiminnan reunaehdot määritellään demokraattisesti Brysselissä eikä Piilaakson kulmahuoneissa. Globaalissa taloudessa fiksu sääntelykin leviää, mistä Bradford itse on kirjoittanut ansiokkaasti Brussels effect -otsikon alla.


Keräyksessä Suomen europarlamenttivaalit 2024

Alkuperäislähde: https://www.tiktok.com/@tuulihelsinki/video/7360749681560833312


Sivun kuvailutiedot ovat peräisin alkuperäislähteestä (TikTok).