Pääsiäistervehdys - Koronaan menehtyneiden muistolle

― Pekka Haavisto

Näin Pitkänä perjantaina havahtuu siihen, miten pitkältä tämä koronavuosi tuntuukaan. On kuin kellot olisivat käyneet tavallista hitaammin. Siitä on vähän yli vuosi, kun poliisit ja sotilaat seisoivat Uudenmaan ja muun Suomen rajalla kysymässä, milläs asioilla sitä liikutaan. Koronasulku. Ja nyt olemme menossa kohti toista kesää, joka on vielä täynnä rajoituksia ja varoituksia, vaikka rokotukset etenevätkin. Seuraamme jännitystä tuntien Etelä-Afrikan ja Brasilian virusmutaatioiden matkaa: syntyykö mutaatioita, joihin nyt käytössä olevat rokotteet eivät tehoa? Olemmeko kahden piikin jälkeen vielä kolmannen piikin tarpeessa, ja tuleeko rokottamisesta vuotuinen riesa koko ihmiskunnalle? Paljon kysymyksiä, joihin ei vielä ole vastauksia. Korona on muuttanut kaikkien elämää, ja joillakin aloilla – kuten esiintyvillä taitelijoilla, kulttuuri- ja tapahtuma-alalla – se on vienyt lähes koko elinkeinon alas. Vaikka tiedämme, että tämä maa ei elä eikä selviä ilman kieltä, kulttuuria ja taidetta. Terveydenhuollossa työskentelevät ovat antaneet kaikkensa. Myös heidän jaksamisensa on ollut äärirajoilla. Rokotteet ovat tulleet myös heidän turvakseen vasta viime aikoina. Lämpimät ajatuksemme seuraavat kaikkia niitä, jotka ovat olleet koronataistelun etulinjassa. Etulinja on kestänyt. On kuitenkin ryhmä ihmisiä ja perheitä, joiden elämää korona on muuttanut kaikkein eniten. Puhun nyt niistä, jotka ovat sairastaneet taudin sen kaikkein vakavimmassa muodossa. Niistä, jotka ovat joutuneet sairaalahoitoon. Ja niistä, jotka ovat menehtyneet. Pitkän perjantain lukujen mukaan korona on koitunut 844:n suomalaisen kohtaloksi. Estonian onnettomuudessa sai surmansa 852 henkeä. Puhutaan siis poikkeuksellisen suuronnettomuuden mittakaavasta. Koronaan menehtyneiden joukossa on paljon vanhempia ihmisiä, joiden elämän viimeiset hetket osuivat koronakriisin keskelle. Koronaan sairastuminen tarkoittaa eristyksiin joutumista, ihmiskontaktien vähenemistä, läheisyyden ja kosketuksen vähenemistä, yksinäisyyttä. Ja läheisten tuskaa siitä, että ei voi olla läsnä toisen sairastamisessa – eikä edes viimeisissä hetkissä – sillä tavalla kuin haluaisi ja pitäisi. Se vaikuttaa myös muistoihin. Jäähyväiset on jätetty korona-aikana eri tavalla kuin yleensä. Myös hautajaiset on pidetty pienessä piirissä. Pääsiäisenä on hyvä hetki muistaa kaikkia niitä, joille tämän vuoden aikana olemme sanoneet jäähyväiset. Ja samalla kohtaamme keväisen auringon säteet – kuin lupauksena kesästä, lämmöstä ja auringosta. Ehkä jo vähän erilaisesta kesästä. Ehkä muistutuksena siitä, että tulee vielä aika, jolloin voimme nähdä ystäviämme taas normaalisti, kutsua kylään, harrastaa, liikkua, matkustaa. Tehdä asioita, joista olemme viimeisen vuoden aikana voineet vain haaveilla. Pääsiäiseen sopivat oikein hyvin Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan armolliset sanat, jotka pitävät oven auki kaikille: Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion. Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä. Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Näillä Johannes Krysostomoksen sanoilla oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

#Pääsiäinen #Pitkäperjantai #Pääsiäistervehdys

Keräyksessä Presidentinvaalit Suomessa 2024

Alkuperäislähde: https://www.youtube.com/watch?v=hWJf4HeSCiQ

Sivun kuvailutiedot ovat peräisin alkuperäislähteestä (YouTube).