Verkkoarkiston aineisto on saatavilla vain vapaakappaletyöasemilla. Katso infosta lisää tietoa verkkoarkiston käytöstä.

SuomeksiPå svenskaIn English

Materiaali saatavilla vain vapaakappaletyöasemilla

TÄMÄ LAULU ON OMISTETTU RAKKAALLE VELJELLENI ARILLE PIKKUVELJELTÄ

Marko Lind

Ote omaelämänkerrastani (Testamentti rakkaudella) josta lainaus koskien minua ja rakasta Veljeäni joka nyt makaa tajuttomana auto-onnettomuuden seurauksena Etelä- Karjalan keskussairaalassa: (ote kirjasta) "Minua vuosia vanhempi veljeni muodostui minulle hyvin rakkaaksi ja yhdessä koimme olevamme taistelupari tätä epäoikeudenmukaista maailmaa vastaan. Kaikki ystävämme olivat lähes samanlaisia kuin me ja tekomme olivat sen mukaisia. Käytimme paljon alkoholia, emmekä välttyneet poliiseiltakaan, mutta se minkä olisi tullut olla väheksyttävää tai väärin, me koimme oikeaksi ja jaloksi. Mitä enemmin veljemme kanssa saimme mainetta pahuudellamme, sitä ylpeämmäksi tulimme eivätkä vanhempiemme varoitukset vaikuttaneet meihin mitenkään. Olimme yhdessä veljeni kanssa päättäneet, ettei meidän tarvitsekaan elää pitkää elämää, kunhan kuolemamme jälkeen meidät vaan muistetaan ja se totisesti näkyi elämäntyylissämme. Jos maailma ympärillämme ei ollut oikeudenmukainen, miksi meidänkään olisi pitänyt olla. Minulla oli jo 15- vuotiaana kädet täynnä tatuointeja ja kuitenkaan räväkkä ulkonäköni ei ollut mitään verrattavissa siihen tuskaan ja yksinäisyyteen jota sydämessäni elin joka päivä todeksi. En pelännyt mitään, sillä koin, että ei minulla ollut mitään menettävää. Armon vuonna 1985 ei ollut niin yleistä kuin nykyisin, että nuoret ovat vaarallisesti aseistautuneita. Mutta me veljeni kanssa olimme sitä jatkuvasti, sillä se kuului sen hetkiseen elämäämme eikä siinä mielestämme ollut mitään outoa. Juotuamme riittävästi alkoholia, saatoimme aseillamme räiskiä pienen maalaiskylän maisemissa ja vaikka joku olisikin ilmoittanut poliisit, eivät he kuitenkaan olisi päässeet riittävän ajoissa toteamaan lähes järjetöntä elämäntyyliämme. Tämä johtui siitä, että tuohon pieneen maalaiskylään, jossa molemmat olimme syntyneet, pääsi vain lossilla ja mikäli poliisiauto ilmestyi lossille, kuten monesti kävikin, ilmoitti lossivahti heti kyläläisille puskaradion toimiessa hyvin tehokkaasti. Kylässä, jossa synnyimme ja kasvoimme, oli totisesti oma laki ja ehkä sekin osaltaan oli kasvattanut minusta sekä veljestäni sellaisia kuten olimme. Kävimme myös paljon lähikaupungeissa emmekä säästyneet ikävyyksiltä sielläkään ja koska ihmisillä on paha tapa liioitella asioita, tulimme varsin pian tunnetuiksi hulluina veljeksinä, mutta tämä ei ollut meille mitenkään noloa vaan pidimme sitä kunniana, sillä olimmehan köyhän talon poikina kokeneet nuoruudessamme pelkkää väheksyntää, mutta nyt meidät tietyissä piireissä huomattiin emmekä toki jääneet huomaamattomiksi edes kotikylässämme elämäntyylimme tähden. Monet pelkäsivät meitä, sillä siellä missä minä ja veljeni vaelsimme, löivät hulluus sekä pelottomuus kättä toisilleen. Muut tekivät mitä uskalsivat, me mitä halusimme." RAKAS VELJENI - HERÄÄ TAJUTTOMUUDESTASI JA PARANE - MINÄ KAIPAAN SINUA Terveisin pikkuveljesi jota olet aina puolustanut - Marko -

#ari_lind #marko_lind #auto-onnettomuus

Keräyksessä Musiikkikeräys 2018

Alkuperäislähde: https://www.youtube.com/watch?v=WrhSJP3sslY


Sivun kuvailutiedot ovat peräisin alkuperäislähteestä (YouTube).